Laiskottelin kirjoittamisesta puolitoista viikkoa, mutta nyt on hommat taputeltu siihen malliin, että aikaa ja aivoja riittää tänne bloginkin puolelle. Sain nimittäin ammattitutkinnon!!
Whoa, vuosi tässä meni stressatessa koulukavereiden saatua todistukset käteen. Keväällä olin aivan varma, etten tule ikinä käymään koulua loppuun. Mies oli töissä parhaillaan klo 04-16 kuusi päivää viikossa ja kaikki isovanhemmat ovat myös töissä. Mihin väliin olisin silloin survonut parin viikon työssäoppimiset ja vähintään kolmipäiväisen tutkintotilaisuuden? En mihinkään ja ahdistus tulevasta oli valtava. Hommat napsahtivat kuitenkin paikoilleen kun Mies vaihtoi yötöihin ja minulle vapautui vähintään pari tuntia tehokasta työaikaa päivässä, parhaimmillaan pari kahdeksan tunnin päivää putkeen. Toki stressasin edelleen koko ajan, koska olen tällainen stressipallo. Helpotus oli aivan järkyttävän suuri kun kaikki arvioijat sanoivat esittävänsä tutkintoa hyväksytyksi.
Mitäkö musta sitten tulee? En vieläkään tiedä mitä haluan tehdä isona ja vielä hetken lykkään näitä päätöksiä eteenpäin ja keskityn Pätkiksen kanssa kotoiluun. Yksi tutkinnon osista oli sisustusmyynti ja tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että tiedän mitä teen ensi kevään ja kesän. Haaveilen jo, että tästä mahdollisuudesta urkenisi ihan oikea ura ja vakityö, mutta yritän olla menemättä asioiden edelle. Kunhan toivon sormet kyynärpäitä myöten ristissä.
Todistus tästä huippumahtavasta urakastani tulee ilmeisesti ensi vuoden alussa. Ja kyllä, mulle on iso juttu suorittaa näinkin kovaa duunia vaativa tutkinto loppuun kahden vuoden angstaamisen jälkeen, luovuttamisen vaikuttaessa jatkuvasti helpoimmalta vaihdoehdolta. Tein mä hei lapsenkin tässä välissä! Nostan todella hattua kaikille, jotka opiskelee mitä tahansa, pyörittää lapsiperheen arkea ja mahdollisesti käy vielä töissä samalla. Oma pääni ei pysyis kauaa mukana ja kasassa semmoisessa pyörityksessä ja tääkin oli mulle iso rutistus. Nyt se on kuitenkin takana ja fiilis on loistava.
Tällä välin kun mä valvoin yökaudet pohjapiirroksia ja seinäprojektioita vääntäen (pintakäsittelyn kohde varmistui alle viikko ennen tutkintotilaisuutta) ja paikat särkien maalauksesta ja tapetoinnista pitkän ajan jälkeen, on Pätkis treenannut päättäväisesti seisomista. Ensimmäisen kerran pystyyn noustiin pari viikkoa sitten ja nyt mikä tahansa kelpaa tueksi pienelle ihmiselle. Sohvalle olis kiva päästä ja digiboksi ja bassovahvari saa päivittäin kyytiä pieniltä kämmeniltä. Nyt pitäisi hommata joku kiva kävelytuki ja laittaa kahvakuulat hyötykäyttöön tukemaan kärryjä kaatumiselta.
Vielä on parit joululahjat hankkimatta itselle (haha!) ja Pätkikselle. Mitään muovileluja en aio hankkia ja olen silmäillyt laadukkaita puuleluja vähän sillä silmällä. Tämä Ørskovin puinen mäyräkoira on syötävän suloinen ja Areawaren Croc Pile puolestaan olisi kehittävä. Ja loppunut varastosta, pentele sentään! Microcubebot (mahtava nimi!) ei ainakaan ole hinnalla pilattu. Ketunhäntä kainalossa äiti tässä valitsee lapselle leluja, joita itsekin katselisi mielellään.. Myös jonkinlainen lelukori on ostoslistalla, koska kompastelen jatkuvasti Pätkiksen leluihin olkkarin lattialla. Vahvin kandidaatti on House Doctorin raidallinen pyykkikori, josta pienempi versio meillä on jo keräyspahvien säilytyksessä keittiössä.
Jäiks, näistä plääneistä muistui mieleeni, että olen unohtanut esitellä sen aiemmin tilaamani lämpöpussin! Ja maton. Toisaalta, eipä ole ollut vielä kelejä laittaa pussia kunnolla testiin. Toivottavasti pian olisi, koska ostin juuri vitosella pinkin vauvapulkan!
Postaus sisältää mainoslinkkejä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti